Älä

Älä tallaa nurmikoita

Älä tupakoi sisällä, älä oven edessä

Älä jätä lasta vahtimatta hississä

Älä koiraa kytkemättä kävellessä

Älä tapa

               Pärjätään silti itsemurhatilastoissa

Yksin

Paljon kavereita somessa

Alteregoja tuplakuorena tunteiden tiellä

Verkostoitumispaineita yhteisöissä

Turvaverkkoja niiden ulkopuolella

Elämisen seuraamista televisiosta

Toimintaohjeita medialta ja valmentajilta

Yhteenkuuluvuutta muodista ja trendeistä

Ystävät hukkuvat kavereiden mereen

Ystävyys hautautuu yhteisöllisyyden huntuun

Kuolen yksin, naapurit eivät huomaa

Pääsisipä katsomaan, mitä kaverit kirjoittaa

Viimeinen sana

En ymmärrä miltä sinusta tuntuu

En voi pyytää anteeksi, mitä tarkoituksetta tapahtui – sanon

Tuhahdat

Katson pyörein silmin, vilpittömyyttä kokien ja vahvuutta uhkuen

Tuijotat ylitseni takana olevaa taulua kohti, kuin sille kommunikoiden

Kurkistan sinne itsekin

Kohautat olkapäitäsi

Palautan hieman lyyhistynyttä ryhtiäni, mutta en voi hyvin

Nostat nenää, et paljoa – mutta kuitenkin

Olen hiljaa

Pyyhkäiset hiuksiasi

Tekisin samoin, mutta otsaltani puuttuu suortuvat

Korjaat puserosi hihaa, vaikka siinä ei ollut vikaa

Varaudun, mutta pysyn aloillani

Käännyt kantapäilläsi

Lasken katseeni, joka oli jo valmiiksi alas vajoamassa

Poistut. Ovi ei paiskaudu, vaan sulkeutuu korostetun kurinalaisesti napsahtaen

Sain viimeisen sanan. Miksi sitä tavoittelin? Ei parisuhteessa ole numerolappua rinnassa. Enkä enää edes nöyryytykseltäni muista, mikä viimeinen sanani oli.

Vaikeasti rakastettava

Ilman sinua olen kuin koiranputki metsittyvän pellon laidalla

Vain kovat kuoret

Sisälleni muut ei näe

Suomalainen sisu

Suo kuokka ja Jussi

Läski limppu ja jätkänkämppä

Suomalainen sisu

Kolin kansallismaisema

Toinen seisoo karuna asemissaan,

toinen mielikuvissa

Paperitehtaat puolipurettuina

Kaiku AY – liikkeen toimistoissa

Identiteetti kiekkoleijonien taklailuista

Letut valmiiksi vakuumista

Olen pullamössösukupolvea, tiedän

Mutta en ensimmäistä, tiesitkö sen?

Sanojen vapaus

Lukekaa lausukaa lainatkaa

Ei sanoja voi omistaa

Ruokakori

Kääretorttua leipähyllystä

Parasta ennen eläkeikää

Jauhelihaa vakuumissa

Ydinperheen pakkauskoossa

Puolivalmisteita pakastealtaasta

Lähiruokaa ostarilta

Manifesti osui oikeaan

Maaseutua ei voi tuoda

Rakkautta ja päiväkahveja

Tahdotko rakastaa myötä -ja vastamäessä?

Tahdotko lisää kahvia?

Tahdon, tahdon, mutta olen liian laiska keittämään

Aamukahvia huoltamon automaatista

Päiväkahvilla ties missä

Rakkautta elämän alamäessä

Rimpuilen maailman vauhdissa

Sielu ja moraali jo kyydistä pudonneena

Pullomeri

Lapsi oppii leikkien

Minä kriisien kautta, jos silloinkaan

Ei ihme, että Suomi on pullotetun lapsuuden suurmaa

Onni

Syön nukun suoritan

Kylvän kitken viljelen

Luen seuraan kiinnostun

Uin juoksen kuntoilen

Puhun tutustun verkostoidun

Joogaan pohdin sivistyn

Mutta opinko jotain? En tiedä.

Elämässä ei voi onnistua tekemällä. Onnen voi saavuttaa oikealla tavoin tekemättä jättämällä.

Mirkalleni

Ratsastan aallon harjalla

Sielun sinikäyrällä

Pysähtyköön aika

Vaietkoon värähtely

Minä rakastan

               Sinua!

Maalla kasvanut

Ei visertänyt vekkari peipon kielellä

Ei Tsaikovski soinut

Lapsen itku tarhan aulassa

Tyhjiä katseita paikallisjunissa

Tönin kohtalotovereita asematunnelissa

Kylkeni mustelmat kielii taklausten menneen tasan

Ovella kellokortti ilkkuu ihmisarvolle

Hyvää huomenta, kuuluu kolmelta seuraavalta

Mitä maalla kasvanut voi siihen valehtelematta vastata?

Lentopelko

Ryhmäturistien patoutuneita toiveita

Businessmatkaajien kujanjuoksua

Pelottavia piippauksia turvatarkastuksessa

Kauhukuvia mielen syövereissä

Mieleenpainuvia uutisia itsemurhaiskuista

Merisäässä puuskittaista tuulta – ei sentään ilmakuoppia

Pilleripurkki tyhjenee taskussa – onneksi meni läpi valaistuksesta

Ihmiset eristäytyvät ympärillä

Hymyä ei minulla, ei heillä

Miksi monilla on kiire – ei lentoreiteillä ole ohituskaistoja

Kynteni lyhenee ilman leikkuria

Osaako henkilöstö asiansa?

Miksi hiki voi olla kylmää?

VIIMEINEN KUULUTUS TERMINAALISSA KAKSI

               onneksi ennen seuraavaa

Lapin hulluus

Ensimmäinen auringonnousu kaamoksen jälkeen

Näkyy kalenterissa, vaan hukkuu pilviverhoon

Sininen hetki

               Suklaata vai Lapin lumoa?

Ihminen on pieni

               Eikö sitä helpommin voi huomata?

Uusavuttomuutta elämysteollisuudesta

               Tekee hyvää käydä juurilla

Kuosi kunnossa

Silitystä raudalla, ei rakkaudella

Pää kylmänä kaulukset kunnossa kuppiloissa

Turbulensseja tuopeissa ja mielessä

Kuiva kausi katkon takana

Lämpöä pumpulla äiti maasta

Rakkaus enää nuoruuden unelmana

Kuolema on liikettä levollisempi

Rautatieasemalla odotetaan junaa

Sairaalassa kai kuolemaa

Tunnelma sairaalassa on levollisempi

Ihmistä ei sittenkään ole luotu liikkumaan

Juoksen

Varpaita puristaa, väsyttää

Juoksen

Itätuuli löytää pururadan, viluttaa

Juoksen

Linnut eivät laula, tai en sitä kuule

Juoksen

Keskityn mietteisiin, ajatukset karkaavat

Juoksen

Hengitys pakahtuu, pohkeita jomottaa

Juoksen

Elämäntaparemonttia kvartaaleittain

Juoksen

Seuraavaksi nauru saa pidentää ikää

Keksin

Hiljaa

Kun suomalainen mies vaikenee, niin silloin ollaan hiljaa

Niin hiljaa, että sen kuulee

Ei puhu, ei pussaa - sanovat, ne jotka joogeja miltei palvovat

Kun seuraavaksi vaikenen, menen sohvaan mutkalle

Helmikuinen moottoritie

Helmikuinen moottoritie

Hopeinen huntu tietä vierustavilla puilla

Auringon nousu nostaa punaa taivaalle

Punaisempia takavaloja tulee vastaan tasaisena virtana

Kiire?

Ei, vain keskimääräistä parempi autoilija – jo kolmannessa polvessa

Esteetikon vapaapäivä

Aamukahvilla kerrostalon parvekkeella

Pilvi sulkee auringon valon

Tihkulumi täplittää mustan ja likaisen maan

Vahvaa kahvia mainosmukista

Tuhkakuppi kurkkupurkista

Edessä samanlainen talo

Seinissä tummenteita

symboloimassa jo rakennusvaiheessa haudattua lähiöunelmaa

Roskakorin vihreässä jätepussissa rypistetty matkaesite

Täydellistä

Esteetikon vapaapäivä

Elämänohje

Jos luottaa kohtaloon, on laiska

Jos tekee kuten laki, naapurit, tai pomot määrää, niin elääkö elämää, vai suorittaako sitä? Ja kenelle?

Otan vastuun omasta onnellisuudestani. Elän kuten oikeaksi koen. En paitsi ohjaa ja päätä, vaan myös manipuloin elämää ja maailmaa ympärilläni. Minä elän, vahvistun, nautin, saavutan mitä haluan.

Varpaaseeni sattuu. Kivi jäi polulleni. Kuka puhaltaa?

Elämän jatkoaika

Ohitan mummot pankin aulassa

Kiilaan kaupan jonossa

Bluffaamalla koko potti pokerista

Huonojen hevosten ja käytettyjen autojen kaupassa pärjää, kun vähän tinkii

-      Rehellisyydestä

Oman itsen voittaminen vaatii sankaruutta

Nostan silmät kohti peilikuvaa

Katse karkaa vilkkaasti sivuun

Hävisin erän, tuskin viimeisen

Katsoin kuitenkin, siis taistelin

Koko elämä jatkoaikaa tehdä ratkaisumaali

Elämä on oppimista

Väärennettyjä väitöskirjoja

Ostettuja opinnäytteitä

Oppilasvajetta opistoissa

Pinnausta peruskoulussa

Isi katso – minä osaan

Arjen sankari

Surusilmäinen peilikuva

Tuijottaisi edes, eikä pälyilisi häpeillen

Vanhenemisen ensi merkit iholla

Kokemusta sitä kompensoimassa

Kokemusta, mutta millaista?

Ei kivitaloa, ei kunniakirjaa

Ei valloitettuna edes pyykkivuorta

Kun nöyrä oppii nöyrtymään

Ei itsetunto sytytä onnen lankaa

Miksi Jannen runot blogi on olemassa

Jannen runot blogi on perustettu arkistoksi runoilleni. Kirjoitin niitä melko intensiivisessä luomisvimmassa vailla kritiikkiä joitakin vuosia sitten. Kirjoittelu on jäänyt ja kaikki kirjoitukset olivat lähes vuoden hukassa. Pysyvästi kadonneeksi luulemani tekstit löytyivät turhia työdokumentteja sisältäneen muistitikun alakansiosta. Onneksi löytyi, sillä näiden dokumentointi on itselleni mieluista. Olisi kiva saada itsekritiikkiä jatkossakin niin matalalle, että tekstiä syntyisi. Nyt kirjoittaminen on jäänyt satunnaisiin vihaisiin näkökulma - kolumneihin.